Muslimi=tunteeton?

Minulta on joskus kysytty, tuntuuko hyvältä ajatella, että läheiseni joutuvat Helvettiin. Tällaisten kysymysten edessä on sanaton. Mitä ihmettä toinen ajattelee? Haluaako hän vain kiusata minua? Vai luuleeko hän todella, että olen niin kylmän tunteeton, etten välitä läheisteni kohtalosta?

Islamiin palanneelle  juuri läheisen ei-muslimin kuolema on usein arka paikka, kriisi. Mitä sanoa, kun muut ystävät yrittävät lohduttaa:"Hänen on hyvä olla nyt, hän ei enää kärsi. Hän on paremmassa paikassa." Totta kai sitä haluaisi uskoa. Haluaisi pitää kiinni siitä toivosta, että toinen saa nyt nukkua rauhassa. Että ehkä vielä nähdään siellä paremmassa paikassa.

Kun mietin esimerkiksi edesmennyttä isääni tai hiljattain poisnukkunutta mummiani, olo on voimaton. Sellaisina hetkinä toivoisi, ettei olisi muslimi. Ettei mieleen tulisi epäilys: ovatko muiden lohduttavat sanat sittenkään totta. Olisi paljon helpompaa hakea lohtua muiden sanoista.

Ei ihminen heitä tunteitaan romukoppaan kääntyessään islamiin. Ulospäin näkyvä kovuus voi olla vain ohut kuori, jonka alla asuvat suru, ikävä ja huoli. Minä en jaksa edes olla kova. Niinpä olen vain surullinen, huolissani ja ikävöin kuolleita rakkaitani.

Vastaus: islamin suhtautuminen rasismiin

Sain blogiini kysymyksen, miten seuraavat Koraanin jakeet suhtautuvat rasismiin:

Suura 5:51 Uskovaiset, älkää ottako juutalaisia ja kristittyjä ystäviksenne; he ovat toistensa ystäviä. Joka ottaa heitä ystäväkseen, kuuluu heihin. Allah ei johdata väärintekijöitä.

Suura 3:73. Älkää uskoko muita kuin uskontoanne todella noudattavia!

Suura 3:118. Te, jotka uskotte, älkää antautuko avomieliseen ystävyyteen muiden kuin teikäläisten kanssa; muut eivät jätä turmelematta teitä. He halajavat teidän perikatoanne, heidän vihansa on jo pursunut heidän suustansa; mutta se, mikä heidän sydämissään piilee, on vielä pahempaa.

Suura 4:89. He toivoisivat, että te tulisitte uskottomiksi, aivan kuin he itse ovat, ja siten heidän kaltaisikseen. Älkää ottako itsellenne ystäviä heidän joukostaan, ennenkuin he lähtevät kodeistaan Jumalan retkelle. Jos he palaavat entiseen vihamielisyyteensä, niin ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa, missä heidät kohtaattekin.

Suura 60:1. Te, jotka uskotte, älkää pitäkö Minun ja omia vihollisianne ystävinänne.

Suura 60:4 Me sanoudumme irti teistä ja niistä, joita te palvotte Allahin lisäksi. Me kiellämme teidät, ja välillämme on viha ja vihollisuus aina siihen asti, kunnes te uskotte yksin Allahiin.

Suura 58:22 Kukaan niistä, jotka uskovat Allahiin ja viimeiseen päivään, ei rakasta niitä, jotka vastustavat Allahia ja Hänen lähettilästään, vaikka nämä olisivat heidän isiään ja poikiaan, veljiään tai muita sukulaisiaan.

Vastaukseni oli liian pitkä kommenttiosioon, joten teenpä tästä oman tekstin. Sitä paitsi voi olla ihan hyvä nostaa asiaa esille. Aiheesta kun on liikkeellä paljon väärää tietoa.

Islamissa ihmisen arvo ei riipu kansalaisuudesta, ihonväristä tai muusta ulkoisesta ominaisuudesta. Kukaan ei syntyperän perusteella ole huonompi kuin joku toinen (vaikka monet arabit pitävätkin itseään parempina kuin muiden kansojen edustajia). Islamissa ihminen voidaan kuitenkin "arvottaa". Uskovat ovat parempia kuin ei-uskovat. Hurskaammat muslimit ovat parempia kuin vähemmän hurskaat muslimit jne. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin olemassa perusihmisarvo ja -oikeudet (joskin ihmisoikeudet eroavat esim. YK:n ihmisoikeuksista).

Edellä mainituissa Koraanin jakeita on muistettava tarkastella niiden historiallisessa kontekstissaan. Islamin alkuaikoina oli todellakin paljon ei-muslimeita (etenkin pakanoita ja juutalaisia), jotka vastustivat islamia ja yrittivät kaikin tavoin käännyttää muslimeita pois islamista. Syynä eivät välttämättä olleet niin uskonnolliset intressit kuin esim. poliittiset. Muslimien määrän kasvu ja heidän lisääntyvä valtansa ei miellyttänyt niitä, jotka ennen olivat olleet merkittävässä asemassa.

Ainakin suurassa 5:51 käytetään sanasta  ystävä arabiankielistä sanaa walid. Walid tarkoittaa luotettavaa läheistä, jolle voidaan uskoa esim. talouden hoito matkan ajaksi. Naisella walid on mies, joka ajaa hänen asiaansa avioliittoa solmiessa ja avioriidoissa. Tällaisissa luottotehtävissä toinen muslimi tietää tarkemmin islamin säädökset ja osaa toimia niiden mukaan.Olen myös huomannut, ettei ei-muslimi voi aina ymmärtää muslimin näkökulmaa ja huolia, koska hän ei jaa samanlaista kokemus- ja uskomusmaailmaa. Kyse ei ole välttämättä empatian puutteesta. Jo tiedon puute aiheuttaa törmäyksiä. Olen itse törmännyt lukuisia kertoja siihen, kuinka minulle läheinen ei-muslimi on poiminut puheestani jonkin melko epäoleellisen sivuseikan, ja unohtanut itse asian. Olen yrittänyt helpottaa oloani ja luottanut, että toinen kuuntelee ja ymmärtää. Sen sijaan olenkin päätynyt uuteen ristiriitatilanteeseen. Joissain asioissa vain on helpointa kääntyä toisen muslimin puoleen.

Suura 3:73 on irroitettu kontekstissaan. Jos lukee jakeita sitä ennen ja sen jälkeen, huomaa, että uskomisella viitataan nimenomaan uskontoon. Koraani sanoo tässä, että älkää uskoko ei-muslimien uskonnollista opetusta tai uskonnollista todistusta. Varmasti suurimmalle osalle maailman uskonnoista on ominaista se, että omaa uskontoa pidetään ainoana oikeana tai ainakin muita parempana. Islamin opetuksen mukaan islam on ainoa oikea uskonto. Eikö olisi sen oppien kanssa ristiriitaista, että se kehoittaisi uskomaan esim. pakanoita? Tässä kohdassa ei siis tarkoiteta mitä tahansa uskomista. Ei-muslimin kanssa saa esimerkiksi käydä kauppaa, ja on aivan sallittua uskoa ja luottaa, että toinen on luotettava kauppakumppani.

Suurassa 3:118 puhutaan pitkälti samasta kuin mitä jo aiemmin sanoin. Tässä vielä tuodaan esille, kuinka ei-uskovat myös ovat puhuneet pahaa islamista ja muslimeita. Miksi siis ottaa läheiseksi ihmiseksi sellainen, joka selän takana juonittelee ja puhuu pahaa sinusta?

Suurassa 4:89 puhutaan jopa ei-muslimien surmaamisesta. Kyse ei kuitenkaan ole kenestä tahansa ei-muslimista. Tässä puhutaan sellaisista, jotka ovat ensin julistautuneet islamin vihollisiksi, sitten näennäisesti kääntyvät muslimeiksi, kääntyäkseen taas pois islamista. Islamin alkuaikoina oli ihmisiä, jotka kääntyivät islamiin tehdäkseen sille pahaa sisältäpäin tai saadakseen muslimeilta jotain tietoa, jota käyttää heitä vastaan. Toimintaa voi verrata esimerkiksi valtioiden väliseen vakoiluun (koska muslimit muodostivat todellakin pienen kaupunkivaltion) tai valtionpetokseen. Kulttuurissa kuin kulttuurissa vakoilijoita ja valtionpettureita on kohdeltu ankarasti, jopa teloittamalla heitä. Tällainen toiminta ei ollut vierasta 1900-luvun Euroopassakaan, ja edelleen sitä harjoitetaan ympäri maailmaa, myös ei-islamilaisissa maissa. Islam ei siis tässä asiassa ole muita humaanimpi, muttei kyllä epätavallisen julmakaan.

Viimeisten tässä lainattujen jakeiden kehotukset tuottavat päänvaivaa monelle. Kuinka olla rakastamatta esim. omia vanhempiaan? On jälleen muistettava, kenelle ja kenestä Koraani tässä puhuu. Puhuuko se muslimeista ja ei-muslimeista kaikkina aikoina, vai vain tietyistä ihmisistä? Uskon, että Koraanissa on paljon aikaan ja paikkaan sidottuja asioita, joita ei voida suoraan siirtää esim. 2010-luvun Suomeen. 600-luvun Arabian niemimaalla oli todellakin käynnissä sota, henkinen ja fyysinen, eivätkä muslimit itsekseen sotineet. Heillä oli todellisia vastustajia, jotka vainosivat, kiduttivat ja tappoivat muslimeja jo islamin alkuajoista saakka, kauan ennen kuin muslimeilla oli mahdollisuutta puolustaa itseään. Profeetta Muhammad itse asiassa oli toivonut, että muslimit voisivat elää rauhanomaisesti muiden kanssa. Viha ja vihollisuus ei siis ollut yksipuolista, eikä muslimien aloittamaa. Uskovien muslimien rakkaus oli varmasti koetuksella, kun omat perheenjäsenet vastustivat ja vainosivat heitä.

Edellä mainitut kohdat eivät tarkoita sitä, ettenkö voisi rakastaa läheisiäni, jotka sallivat minun elää omaa elämääni ja harjoittaa uskontoani kaikessa rauhassa. Koraanihan sanoo myös:

60:8                    

"Jumala ei kiellä teitä osoittamasta ystävällisyyttä ja oikeamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät ole taistelleet teitä vastaan uskontonne tähden eivätkä karkoittaneet teitä kodeistanne; totisesti, Jumala rakastaa oikeamielisiä."

Koraanin yksittäisten jakeiden tarkasteleminen, irrotettuna tekstuaalisesta ja historiallisesta kontekstistaan, voi johtaa monenlaisiin väärinkäsityksiin. Ikävä kyllä internet ja islam-vastainen kirjallisuus on pullollaan esimerkkejä siitä, kuinka Koraanista poimitaan yksittäisiä jakeita omaa käsitystä vahvistamaan. Tällöin kokonaisuus hämärtyy, ja islamista syntyy synkkä kuva.

Islam ei ole kehottanut suhtautumaan huonosti kaikkiin ei-uskoviin vain siksi, että he eivät usko. Heitäkin on kohdeltava kunnioittavasti. Lisäksi ei-muslimista voi aina tulla muslimi. Kukaan ei islamin mukaan ole syntymästä saakka tuomittu olemaan toista huonompi, eikä kasvatus ja kulttuurikaan tee vielä ihmisestä alempiarvoista. Toisin on sekä "klassisessa" rasismissa että uusrasismissa. Klassisen rasismin mukaan ihmisen geneettiset ominaisuudet (esim. ihonväri) määrittelevät, minkä arvoinen hän on. Uusrasismissa taas ihmisen uskonto ja kulttuuri määrittävät hänen arvon. "Somali on aina somali."

Islamin taas ei liitä ihmisiin pysyviä ominaisuuksia, joiden mukaan heidät määritellään. Uskonto ei ole pysyvä ominaisuus, vaan voi muuttua. Lisäksi islam ei yleistä, että kaikki ei-muslimit olisivat huonoja. Koraanikin muistuttaa, että on olemassa myös ystävällisiä ei-muslimeita. Joistain ei-muslimeista Koraani puhuu myös varsin kauniisti: että he ovat jumalaapelkääviä ja rehellisiä ihmisiä. Koraanin "rasistisissa" kohdissa puhutaan niistä ihmisistä, jotka ovat vihanneet muslimeita ja yrittäneet aiheuttaa heille paljon haittaa ja päänvaivaa. Nämä tekstit ovat pitkälti omaan aikaansa sidottuja. 

On toki muslimeita, jotka ottavat edellä mainitut jakeet ohjenuorakseen tänäkin päivänä, mutta luulen, että he ovat (äänekäs) vähemmistö. He eivät ole välttämättä sen islamia oppineempia ja sivistyneempiä kuin muutkaan muslimit. Heidän on vain helpompi käsitellä maailmaa ja elämää, kun ihmiset ja asiat pystytään jakamaan luokkiin: ystävä, vihollinen, halal, haram. Yllä mainittuja jakeita käytetään myös sotaretoriikassa. Sinne ne mielestäni oikeastaan kuuluvatkin: ristiriitoja, vihollisuuksia ja epäluottamusta vellovana aikana ne ovat syntyneetkin. Elämä ja islam eivät ole kuitenkaan vain sotaa. Aikansa on myös rauhalle, suvaitsevaisuudelle ja keskinäiselle rakkaudelle.

Allahin palvonta yöllä - kauhean vaarallista?

Islamissa yö- ja aamunsarastuksen rukous ovat pakollisia. Yöllisiä rukouksia pidetään suurena hyveenä, samoin Koraanin lukemista ja muuta hartautta yöaikaan. Olen saanut usein kommentteja, että tällainen uskonnon harjoittaminen on vaarallista ihmisen terveydelle - katkeileva uni on haitaksi. Tänään törmäsin kuitenkin ajatuksia herättävään artikkeliin nimeltä The myth of the eight-hour sleep.

Historijoitsija Robert Ekirhc on tutkinut vanhoja lähteitä ihmisten nukkumistavoista. Historiassa on paljon viitteitä siitä, etteivät ihmiset ole aina nukkuneet kahdeksaa tuntia yhtä mittaan. Sen sijaan on näyttänyt olevan tavallista, että ihmiset ovat heränneet keskellä yötä, ja kuluttaneet yön tunnit esimerkiksi seurusteluun, lukemiseen, seksiin tai - rukoilemiseen. Toisin kuin nykyään, yöllisiä heräämisiä ei näytetty pidettävän minään unihäiriöinä. Päinvastoin, se oli aivan tavallinen ilmiö.

Psykiatri Thomas Wehr on tutkinut ihmisten unirytmiä. Jos ihmistä pidetään tarpeeksi pitkään ympäristössä, jossa on 14 tuntia vuorokaudesta hämärää tai pimeää, ihmisen rytmi alkaa muuttua: tyypillisesti hän nukkuu  noin 4 tuntia, herää sitten tunniksi ja nukkuu tämän jälkeen taas 4 tuntia. Kaksiosaiset yöunet näyttävät olevan luonnollinen osa ihmisen fysiologiaa, sanoo unitutkija Gregg Jacobs. Yöllä herääminen voi jopa vähentää stressiä.

Nykyajan yhteiskunnan vaatimukset ja nukkumiseen liittyvät arvot (yöllä valvomista pidetään turhana ajanhukkana, haahuilemisena) sekä keinovalaistus ovat muuttaneet ihmisen unirytmiä. Se ei välttämättä ole ihmiselle hyväksi.

Ehkäpä muslimit vuosisatojen ajan pitivät aivan normaalina nousta yöllä ylös rukoilemaan, lukemaan Koraania ja harjoittamaan islamia. Nykymuslimille, joka valvoo valaistussa kodissaan myöhään katsellen televisiota tai surffaillen netissä, ja jonka pitäisi nousta aamulla töihin, yöllä herääminen voi olla huomattavasti vaikeampaa. Minäkin vihaan heräämistä aika usein. Mutta kun illalla laittankin vain hämärän valaistuksen, vältän television katselemista ja tietokoneen käyttöä (sen sijaan voin vaikkapa lukea kirjaa) ja menen aikaisin nukkumaan, saatan aamuyöllä herätä aivan itsekseen. Silloin on virkeä olo ja haluan jaloitella vähän aikaa. Mahtava hetki rukoilla ja mietiskellä. Joskus napostelen myös "aamupalaa" ja luen postiluukusta pudonneen painotuoreen lehden. Sitten voi kömpiä takaisin lämpimään vuoteeseen.

Kiintoisan tästä tekee myös se, kuinka monet ihmiset ajattelevat uskontojen sisältävän kummallisia sääntöjä tai tapoja, jotka ovat vain haitaksi. Monissa tavoissa ja säännöissä voi kuitenkin piillä jotain paljon luonnollisempaa ja ihmiselle terveellisempää kuin nykyihmisen elämäntavassa. Ehkäpä Allah ei vain kiusakseen kehottanut ihmisiä heräämään yöllä - me itse olemme tehneet siitä vaikeampaa, kuin mitä se oikeasti on.  

Omien tottumusten muokkaaminen ei tietenkään ole aina helppoa. Tämä koskee niin päivärytmiä kuin sosiaalisia suhteita, ulkoilua ja liikkumista tai ravintoakin. Mutta pyrkimys kohti luonnollisempaa, ihmislajille sopivampaa elämäntapaa on kyllä palkitsevaa. Siitä hyötyvät varmasti muutkin kuin yöllistä palvomista harjoittavat muslimit.